Terveys on suuri rikkaus

Kotona asuvien ikääntyneiden yksinäisyys on yleistä. Yksinäisyys koetaan haavoittavana ja se aiheuttaa heikentynyttä toimintakykyä. Hytösen vuonna 2007 tekemässä tutkimuksessa ryhmäliikunnan interventiovaikutuksesta ikääntyneiden yksinäisyyteen kuvataan hyvin miten ryhmäliikunta vähentää yksinäisyyden tunnetta. Tutkimus on osa laajaa ikääntyneiden yksinäisyys hanketta. Kyselyyn vastasi 4113 (6786) kotona tai palvelutalossa asuville 75 vuotta täyttäneille henkilöille. Kyselyyn vastanneista 39 % kärsi vähintään toisinaan yksinäisyydestä. Kyselyssä kartoitettiin myös vastaajien halukkuutta osallistua psykososiaaliseen ryhmäkuntoutukseen, joka on liikuntakykyä, toimintakykyä sekä aistitoimintaa tukevaa ja sairauksia vähentävää.

Tutkimustuloksista ilmeni, että yksinäisyys lieveni ja arkipäivä rikastui henkisen ja kehon hyvinvoinnin kautta. Sekä tulevaisuuteen suuntautumisena. Ryhmäliikuntapäivä rytmitti viikkoa ja sitä odotettiin. Jälkeenpäin osallistujat muistelivat päivän tapahtumia ja käytyjä keskusteluja yksin sekä läheisten kanssa. Osallistuminen ryhmään toi tiedollista ja taidollista hyötyä, pidetyimpiä olivat alustukset terveysteemoista ja niistä käydyt keskustelut. Osallistujat toteuttivat saamiaan ohjeita kotona. Molemmille ryhmille järjestetyt retket koettiin virkistävinä.

Henkinen hyvinvointi näkyi uusien ystävyyssuhteiden syntymisenä ja vanhojen ylläpitämisenä. Mielen hyvinvoinnin lisääntyminen tuli esille henkisenä virkistäytymisenä, mielialan kohoamisena ja itsetunnon vahvistumisena sekä masennuksen tunteen vähenemisenä. Ryhmästä sai uusia virikkeitä ja ajateltavaa, joka vei ajatukset pois yksinäisyydestä. Kehon hyvinvoinnin tunne lisääntyi kunnon ja liikkumiskyvyn parantuessa.

Tutkimus antaa suuntaa siitä, miten hyödyllistä on itsensä yksinäisiksi kokevien ikääntyvien ja vanhuksien saaminen mukaan ryhmään. Kunnassa täytyy olla heille suunnattua erilaista ryhmätoimintaa ja yhteisruokailua kotona asuville, vaikka kouluilla tai palvelukeskuksissa.  Tavoitteena on lievittää yksin asuvien yksinäisyyden tunnetta yhdessä tekemisen kautta ja lisätä heidän toimintakykyä sekä vähentää lääkkeiden käyttöä. Hyvin suunnitellulla ryhmätoiminnalla pystyttään vaikuttamaan ikääntyneiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, joka taas lisää heidän mahdollisuuttaan selvitä itsenäisesti tai tukipalvelujen turvin kotona. Tällä hetkellä kotihoidossa olevien vanhusten tarve keskusteluun ja yhdessä olemiseen on suurempi, kuin mitä kotihoito pystyy Porvoossa tarjoamaan. Asiakkaan keskimääräinen kotikäynti aika on vain noin 15- 30 minuuttia.

Tämän kaltaisilla ennaltaehkäisevillä työmuodoilla saadaan aikaan tuloksia, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti asiakkaan toimintakykyyn ja sielunhoitoon. Mielestäni terveydenhuoltomenot on nähtävä myös pitkän aikavälin sijoituksena eikä ainoastaan kustannuserinä. Määrärahoista jatkuva leikkaaminen ei tuo säästöjä vaan heikentää palveluja. Arvokkaan työn kehittäminen hiipuu. Henkilökunnan väsyminen näkyy jo nyt sairauspoissaoloina ja uupumisena. Se heijastuu asiakkaiden tarpeiden mukaisen hoidon saatavuuden vähenemiseen.  Terveydenhuoltomenoja olisi kohdennettava ennaltaehkäisevään toimintaan eikä poistaa sitä esim. Omenamäen palvelukeskuksessa juuri lopetettu yhteinen aamupuuro, joka oli asukkaille myös tärkeä ikätovereiden tapaamispaikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *