Romuttaako uudenlainen julkisien palveluiden johtaminen hyvinvointivaltion?

Vuonna 2008 alkoi julkiseen sektoriin kohdistuva voimakas kritiikki. Siinä arvosteltiin perinteisen valtion tehottomuutta ja ihannoitiin yksityisten markkinoiden tehokkuutta. Kritiikin juuret löytyvät uudesta julkisen johtamisen opista, New public management. Se korostaa uusliberalistista ajattelua ja markkinavoimilla hoidettuja palveluja.

Hienoa on se, että kyseinen oppi korostaa asiakaslähtöisyyttä, mutta niinhän vapailla markkinoilla täytyykin. Oikeistolaisessa retoriikassa puhutaan julkisen sektorin tehottomuudesta ja ihmisistä kuin tuotantovälineistä.

Oikeistolainen uusi julkisjohtaminen eli taylorismi (liikkeenjohdon oppi) korostaa tehokuutta, tuottavuutta ja kilpailukykyä. Tällöin julkista sektoria valtaamassa onkin teollisuuden prosesseissa käytetyt tuottavuusopit eli ”hiostusjärjestelmä”. Kysymys kuulukin, että sisältääkö tämän kaltainen kehitys myös tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä painotuksia? Mielestäni ei jos tarkastellaan nykyisen hallituksen työskentelyä. Mielenkiintoista on se, että julkisissa keskusteluissa ei ole tullut esille minkäänlaisia avauksia siitä, että missä palveluissa julkisella sektorilla on tehottomuutta tai mitkä ovat niitä huonoja toimintatapoja, joista on päästävä eroon. Perusteluja ei siis tarvita. Samalla kritiikin esittäjät maalaavat kuvan siitä, että kenelläkään julkisella sektorilla työskentelevällä ei ole osaamista kehittää työtään tai heillä ei ole työmoraalia osallistua yhteiseen kehittämiseen. Näin ollen kaikenlainen julkinen palvelu on siirrettävä yksityisille palveluntuottajille. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että usein samat työntekijät ovat keikkatyössä myös yksityisellä palveluntuottajalla.

Lisäksi oikeistolaisessa vapaassa sanassa on myös usein kuultu, että meillä ei ole varaa kaikkeen hyvään. Luettelen nyt muutamia julkisen sektorin ”kaikkea hyvää”-palveluja, jotka tukevat myös yritystoimintaa. Päivähoito, jotta työntekijät ja yrittäjä pääset työhön. Sairaala, jossa voidaan hoitaa myös yrittäjää kohtuullisella hinnalla, koska julkinen sairausvakuutus korvaa suurimman osan yrittäjänkin hoitokuluista. Poliisi, joka auttaa myös yrittäjää, rikollisuuden kohdatessa. Koulu, jossa yrittäjän lapset saavat oppia. Sosiaalitoimi, josta saa tarvittaessa toimeentuloon tukea, jos markkinat eivät toimi.

Sitten on se maailma, jossa on markkinavoimilla hoidetut tehokkaat ja tuottavat monivalintapalvelut, joita kunnat ovat rahoittamassa palvelusetelein, maksusitoumuksin, julkisen sairausvakuutuksen avulla. Kaiken lisäksi julkista rahaa käytetään yritysten tuotekehitykseen ilman velvoitetta siitä, että Suomeen investoitaisiin. Toisin sanoen jotkut voivat vain hyötyä ja toisten tulee maksaa tappiot.

Kyse on siitä, että kuinka paljon verovaroja käytetään yrityksien tukemiseen. En usko, että kukaan yrittäjä hakee pankista pääomalainaa jatkuvasti. He tarvitsevat tuekseen julkista rahaa, joko palveluin tai erilaisin helpotuksin, jota nykyhallitus esittää työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen alentamisella, palkanleikkauksilla ja työajan lisäämisellä. Edelleenkään ei ole velvoitetta investoida Suomeen. Ai niin, sanoihan pääministeri puheessaan kansalle, että yrittäjillä tulisi olla hieman isänmaallisuutta. Nähtäväksi jää onko sitä vai romutetaanko tämän kaltaisella johtamisella julkiset palvelut. Loin tarkoituksella yhtä mustavalkoisen yhteiskuntakuvan kuin julkisessa keskustelussakin on ja jonka pohjalta tulevaisuudenpäätöksiä tehdään. Pelottavaa. Kritiikkini ei kohdistu niinkään itsensä työllistäviin tai pienyrityksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *