Noudattavatko yritykset työelämän yhteisiä pelisääntöjä?

Minkälaisia työelämän taitoja ja uskomuksia tai keinottelua haluamme opettaa nuorille vuokratyön myötä? Vastailmestyneet väitöskirjat  (Liisa Lähteenmäki , Keskusteluja vuokratyöstä ja Antti Tanskanen, Huono-osaisia työntekijöitä?) maalaavat ankean kuvan vuokratyövoiman käytöstä työelämässä. Työntekijää ei nähdä vastavuoroisessa työsuhteessa niin kuin perinteisessä  työelämän kollektiiviseen sääntelyyn perustuvassa mallissa. Siinä  arvolähtökohtina on tasavertaisuus, yhdenmukainen kohtelu ja suojelu. Lähteenmäki kertoo väitöskirjassaan, kuinka vuokratyöntekijä nähdään itsenäisenä ja ulkopuolisena oman elämänsä toimitusjohtajana.  Tanskanen tuo esiin vuokratyöfirmojen ongelmakohtia, joista merkittävin on palkka. Se on neljänneksen huonompi kuin muilla. Hän  myös kumoaa väitteen, että 25 – 30 % vuokratyöntekijöistä työllistyisi käyttäjäyritykseen. Hänen tutkimuksessaan tämän onnen saa kokea vain 7 % vuokratyöntekijöistä.

Päätökset , joita tehtiin  työlainsäädännön uudistukseen vuosituhannen taitteen jälkeen kiinnitti vuokratyösuhteet työehtosopimusmenettelyyn. Näin siitä oli tullut oikeutus ja hyväksytty tapa työllistää erityisesti nuoria. Suurimpana haittana uudistuksessa on nuorten mahdollisuus  työllistyä  pysyvään työhön, ja sen myötä  samoihin etuihin, kuin muilla yrityksissä  samaa työtä tekevillä.

Usein kuulee nuorten kertovan, että on joutunut taistelemaan sopimukseen kirjatuista asioista jälkeenpäin, kuten vuorotyö- ja  lomakorvauksien saamisesta.  Kyseessä ei ole työnantajan tietämättömyys vaan arvovalinta. Halutaanko toimia työelämän pelisääntöjen mukaan ja kertoa nuorille heidän oikeuksistaan vai huijata?  Tämänkaltainen käyttäytyminen lisää nuoren arvottomuuden tunnetta sekä vaikuttaa jatkossa työn hakemiseen.

Tutkijat tuovat esille, että vuokratyöntekijöiden työelämän laatu on vakituisia työntekijöitä huonompi lähes kaikilla työelämän laadun mittareilla. He eivät nauti yrityksen virkistystapahtumista, työohjauksesta, yhteisöllisyydestä tai puulaakijengin tuomasta jaksamisesta. Heille ei synny työkaveruutta tai työnkehittämistä yhdessä muiden kanssa.

Käsittämätöntä on se, että nuorilta viedään  edellytykset selvitä omassa elämässään ja usko luottaa aikuisten luomaan järjestelmään. Meidän aikuisten tulee arvostaa ja ohjata nuoria, jotta meillä olisi  tulevaisuudessakin vastuunkantajia.

Työn pitäisi antaa tekijälleen hyvinvointia ja valmiuksia selviytyä elämään liittyvistä haasteista. Näillä tuloksilla se näyttäisi olevan ristiriidassa vallitsevan yhteiskunnallisen tahtotilan kanssa, jossa työnantajien ja -välittäjien tulisi  tuoda uskoa nuorten tulevaisuuteen ja hyvinvointiin sekä parempaan huomiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *