Mihin hävisi kansa, terveys ja työ?

Valtuustoaloitteeni terveyskeskusneuvottelukunnan tai – perusterveydenhuollon jaoston perustamisesta on yksi tapa vahvistaa kuntamme kansaterveystyön asemaa ja tukea kehittämistyötä. Valtuustoaloite on linjassa toimiva terveyskeskus- kärkihankkeen kanssa, joka on kirjattu Kataisen hallitusohjelmaan. Aloite luo mahdollisuuden kehittää toimivamman terveyskeskuspalvelu kokonaisuuden kuntaan.

Kolme vuosikymmentä sitten Maailman terveysjärjestön (WHO) kokouksessa 150 jäsenmaata hyväksyivät Alma -Atan julistuksen. Julistuksessa perusterveydenhuolto todettiin terveyspolitiikan yhdeksi kulmakiveksi ja keinoksi laajempaan ja tasa-arvoisempaan kansanterveyden edistämiseen. Suomi oli yksi jäsenmaista, joka sitoutui noudattamaan julistuksen periaatteita.

Suomen kunnissa ensivaiheen terveydenhoitoa yllä pitää terveyskeskusjärjestelmä, jonka tulisi olla koko terveydenhuollon toiminnallinen ja organisatorinen perusta, johon muu raskaampi sairaanhoito voisi tukeutua. Runsaan neljännesvuosisadan ajan asiat kulkivat tarkoitettuun suuntaan kohtuullisen hyvin.  Valtionosuusuudistuksen yhteydessä vuonna 1993 lakkautettiin valtakunnallinen kansanterveystyön suunnittelu- ja valvontajärjestelmä, ilman laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.  Kansanterveyslaista poistettiin kunnilta velvollisuus suunnitella ja seurata kansanterveystyötään. Vastuu suunnittelusta ja seurannasta jäi kunnille.  Normiohjaus ja yhteiset käytännöt poistuivat. Kuntien suorittama seuranta supistui käyntitietoihin, niidenkin vertailukelpoisuus oli kyseenalaista. Tuolloin puhuttiin jo kriisiyhtyvästä perusterveydenhuollosta ja sen pelastamistarpeesta.

Vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä alkoi ilmaantua ongelmia. 1990-luvulla lasten, nuorten ja perheiden palveluihin tehtyjä leikkauksia korjailtiin valtion ohjauksella myöhemmin, 2000-luvulla. Tuolloin painopistettä palveluissa pyrittiin siirtämään varhaisempaan tukemiseen sekä ongelmien ennalta ehkäisyyn eli takaisin kansanterveystyön suuntaan.

Esimerkiksi Porvoon seutukuntaan tehdyissä kouluterveyskyselyissä, vuosien 2000 -2010 aikana, kehitystä parempaan suuntaan ei ollut havaittavissa 14 -17 vuotiaiden nuorten kohdalla. Mielenterveyteen liittyvät ongelmat olivat lisääntyneet sekä kokemus omasta hyvästä terveydentilasta oli heikentynyt. Kouluterveydenhoitaja- psykologin, – kuraattorin ja, -lääkärin vastaanotolle pääsy koettiin edelleen vaikeaksi.

Ennalta ehkäisevän työn parantaminen ja siinä onnistuminen vaatii voimavarojen ohjausta oikeisiin asioihin palvelujärjestelmässä sekä perusterveydenhuollon tehokasta suunnittelua. Varhaisella ja oikeanlaisella tuella perusterveydenhuollossa, voidaan parantaa kuntalaisten selviytymistä arjessa ja vähentää kustannuksia erikoissairaanhoidossa sekä parantaa itsehoitoa.

Neuvottelukunta koostuisi viranhaltijoista ja luottamushenkilöistä. Sen tavoitteena on tuoda esityksiä palveluiden kehittämisestä kuntalaisten tarpeita vastaaviksi ja asiakaslähtöisiksi. Tarkoituksena on osallistua kansanterveystyön laadunparantamiseen ja arvioimiseen sekä seurantaan. Neuvottelukunnalle tai jaostolle asioita valmistelemaan ehdotetaan kehittämisestä vastaava virkahenkilö. Tällä toimintamallilla voidaan saada tarkempaa tietoa palvelun kehittämiskohteista, saatavuudesta, riittävyydestä, laadusta sekä uusista toimintamalleista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *