Säännölliset terveystarkastukset ja hoitoa homealtistuneille ja sisäilmasta oireileville

 

Sisäilman epäpuhtaudet, kosteus- ja homevauriot voivat johtaa terveysongelmiin ja sairastumiseen. Ympäristöministeriön arvion mukaan Suomessa altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille 600 000 – 800 000 henkilöä. Sisäilmasta sairastuneiden määrää ei tiedetä.

Porvoon monissa työpisteissä on tavattu home- ja sisäilmaongelmia. Useita ihmisiä on sairastunut ja jouduttu siirtämään erityöpisteisiin sekä sairauslomalle. Aikuiset pystyvät paremmin seuraamaan muutoksia omassa terveydessään ja hakemaan apua. Lapsien ja nuorien oireseurannassa voi mennä enemmän aikaa, ennen kuin pystytään yhdistämään terveydellisten muutosten johtuvan koulun, päiväkodin tai muun kiinteistön aiheuttamasta sisäilmasta tai homeesta. Esimerkiksi jatkuva väsymys ja päänsärky voi johtua riittämättömästä ilmanvaihdosta tai iho-oireet ja hengitysvaikeudet homeilmasta. Altistumisesta voi tulla elinikäinen haitta. Terveyden kustannuksella ei kannata viivytellä.

Porvoossa tehtävän terveystarkastuksen kysymyslomakkeen muotoilu tulisi noudatella jo kansallisissa tutkimuksissa todennettuja altistushaittoja. Riittävää näyttöä on Thl:n mukaan astman syntymiseen ja pahentumiseen, yskää, hengityksen vinkunaan, ylähengitys oireisiin, hengitystieinfektioihin, hengenahdistukseen, keuhkoputkentulehdukseen ja allergisen nuhaan. Terveydenhuollon käyttöön voidaan suunnitella esimerkiksi HoSi-lomake (Home ja sisäilmaoirelomake), jossa terveysmuutoksia seurataan ja tarvittaessa ohjataan lisäselvityksiin sekä hoitoon.

Tavoitteena olisi seurata oireiden lieventymistä tai lisääntymistä eriaikoina sekä ennakoimaan opiskelu- ja työssä jaksaminen sekä mahdolliset vakavammat sairaudet tulevaisuudessa. Terveydentilan muutoksia on helpompi seurata, kun tarkastukset tehdään säännöllisesti ja keskitetysti. Ne voidaan tehdä osana lasten ja nuorten ikätarkastusta tai muuta tarkastusta. Vanhemmat voivat osallistua seuraamalla lasten ja nuorten oireita vapaa-ajalla ja verrata niitä koulu- ja/ tai päivähoidonaikana tapahtuvaan oireiluun. Kirjata oireet (oirekirja) ja tuoda tiedoksi oppilas- ja opiskelijaterveydenhuollolle. Henkilöstön terveystarkastukset ja hoito toteutetaan työterveyden kautta.

Avoin kirje perhe- ja peruspalveluministeri Rehulalle

Sipilän hallituksen hallitusohjelman mukaan pyritään vähentämään terveyden eriarvoisuutta. Valmisteilla olevan sote -lainsäädännön tavoitteena on säästää sosiaali- ja terveydenhuollon ja rahoituslinjausten toteutuessa erityisesti valtion kustannuksia 3 mrd. Miten tämä voi mitenkään onnistua, jos alkoholilainsäädännön uudistuksessa hallitus ei huomioikaan omia tavoitteita vaan elinkeinopolitiikka ohittaa terveyspolitiikan. Uudistuksessa kansanterveys ja hyvinvointi ovat jääneet toissijaisiksi.

Vuodesta 2008 alkoholin kokonaiskulutus ja alkoholihaitat ovat olleet laskussa. Monissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on todennettu, että alkoholin saatavuuden lisääminen on suoraan yhteydessä haittojen kasvuun. Suomi erottuu muista pohjoismaisista monopolimaista siten, että meillä on muita korkeampi alkoholin kulutus ja enemmän alkoholihaittoja. Alkoholista aiheutuu vuosittain yli miljardin euron suorat kustannukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä järjestyksenpitoon.

Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) arvioitte viime vuoden marraskuussa, että alkoholilain kokonaisuudistus tulee lisäämään kulutusta. Tänään (13.2) toteatte mediassa, että, ette ala ohjeistamaan keskustan eduskuntaryhmää asiassa. Miksi ette? Tiedätte hyvin mitä se tarkoittaa kansaterveyden ja perheiden hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi vanhusten alkoholin käytön kasvu vaikuttaa mahdollisen sekakäytön lisääntymiseen, sairastavuuteen, tapaturmaherkkyyteen ja heikentää heidän kotona pärjäämistään. Nuorten ja perheiden elämän inhimillistä kärsimystä ei voida edes laskea.

Sosiaali- ja terveysministeriön lakiluonnos nostaa siis ruokakaupassa myytävän alkoholin prosenttirajan nykyisestä 4,7:stä 5,5:een ja vaatimus juoman valmistamisesta käymisteitse poistettaisiin, jolloin saadaan ns. limuviinat kauppoihin. Ravintolat saisivat luonnoksen mukaan myydä alkoholia aamuneljään ja ostettua juomaa saa juoda aamuviiteen asti. Tämän jälkeen voi ravintola olla kuitenkin edelleen auki. Alkoholia voi myydä myös ravintolasta mukaan. Lisäksi alaikäinen voi myydä alkoholia ravintolassa ja valvojan ei tarvitse olla enää alan ammattilainen vaan täysi-ikäinen aikuinen. Alkoholilain esitys vaikeuttaa myös hallituksen työllisyys- ja tuottavuustavoitteiden toteutumista alkoholihaittojen lisääntymisen vuoksi.

Lisäksi perhe- ja peruspalveluministeri hyväksytte esityksen siitä, että viinaa saa myydä alehintaan ja tätä tarjousta saa mainostaa. Miksi? Ravintola-alan yrittäjät ovat tuoneet huolensa pienten anniskelupaikkojen järjestyksenvalvonnan poistamisesta. Miksi ette halua edistää yhteiskunnallista turvallisuutta ja työturvallisuutta? Onko alkoholin myyminen kansallinen itseisarvo?

PS. Kiitos 1 % (n.170 Meur) hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rahasta, jonka kunnat saavat sote-uudistuksen yhteydessä.

Toteutuuko hallituksen oma Kardemumman yö?

Nyt hiljaa hiljaa hiivitään me Kardemumman yössä. On kaikki kansa pötköllään, vain kolme raataa työssä.. Kun pakko on niin siepataan..että näin maan hallitus vie eteenpäin Suomen historian suurinta yhteiskuntajärjestyksen muutosta ilman kokonaiskuvaa tilanteesta. Tällä hetkellä tiedetään, että yhteiskuntamme ”alue – ja palvelurakennemuutos” koskee noin 300:aa nykyisin voimassa olevaa lakia. Näihin kaikkiin tulee muutoksia. Nyt kunnille lähetetty lausuntopyyntö koskettaa vain 27:ää lakia. Ministeri Rehula kehottaa kuntia vastaamaan vain siihen mitä kysytään. Lait eivät kuitenkaan ole toisistaan irrallisia ja näinollen ihmetyttää hallituksen välinpitämättömyys siitä huolesta, jota kuntien virkahenkilöt ja päättäjät tuovat esiin.

Sote- ja maakuntauudistuksen kokonaisuuden hahmottaminen edellyttää, että kaikki siihen kuuluvat lakiehdotukset käsitellään rinnakkain eduskunnassa. Kuntien on pystyttävä ennakoimaan ja sopeuttamaan toimintaansa. Tämän vuoksi kysynkin pääministeri Sipilältä, että miten nämä kuntien lausunnot vaikuttavat tuleviin päätöksiin alue- palvelurakenneuudistusta toteutettaessa? Viittaan pääkaupunkiseudun kaupunkien ratkaisuun, että kunnat voisivat olla tuottamassa sote-palveluja ilman pakkoyhtiöittämistä. Se tyrmättiin.

Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluihin hakeutuvalle asiakkaalle ehdotettu valinnanvapausmalli on vaikeaselkoinen ja käytetyt palvelupolku määritelmät ovat tulkinnanvaraisia. Ehdotusta tukeva rahoituslaki on vielä keskeneräinen, mutta palvelujen valinnanvapaus ehdotuksen pohjalta voidaan pohtia mikä on paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden (esim. vanhukset) asema sote-markkinoilla, kun kapitaatio maksu (hoitoraha) pysyy samana riippumatta siitä, paljonko esim. vanhus käyttää sote-palveluita? Saako hän henkilökohtaisen budjetin? Valikoivatko terveyspalveluja tuottava yhtiöt jatkossa vähemmän terveyspalveluja käyttävät asiakkaat, jotta rahaa jäisi fikkaan? No nyt on säkki pullollaan ja kannu laitaan asti. Vaan kultaa vielä tarvitaan, pois sitten sukkelasti…

Koulusovittelijaa tarvitaan perheiden tueksi

Kiusaaminen on vakava ongelma koulussa ja vapaa-aikana. Useissa tapauksissa kiusaaminen on rikosasia, josta tulee ilmoittaa poliisille. Yleisempiä kiusattuun kohdistuvia tekoja tuolloin ovat: kiinni käyminen, tavaroiden särkeminen tai varastaminen sekä uhkailu. Lisäksi nopeasti yleistyvä nettikiusaaminen ei useinkaan ole harmitonta kirjoittelua. Tällöin voidaan puhua kunnianloukkauksesta. Kouluterveyskyselyn (2013) mukaan Porvoossa opiskelevat nuoret toivat esille, että aikuinen ei ole kouluaikana puutunut kiusaamiseen peruskouluissa 73 %:a lukioissa 92 %:a ja ammattioppilaitoksissa 72 %:a. Kiusaaminen voi äärimmilleen toteutettuna viedä kiusatun hengen.

 Koulusovittelijan on oltava sivistystoimen ulkopuoleinen henkilö. Hoidollinen näkökulma tulee sisällyttää sovitteluprosessiin. Tarkoituksena on auttaa kumpaakin osapuolta.

Koulussa tapahtuvaa kiusaamista on pyritty ehkäisemään erilaisilla projekteilla, joihin ei kuitenkaan ole resursoitu tarvittavaa määrää henkilöitä. Toisaalta myöskään koulukiusaaminen ilmiönä ei ole saanut riittävää huomiota ennalta ehkäisevästä näkökulmasta tarkasteltuna. Viitaten yllä mainittuun hoitoprosessiin eli kiusaamisen taustalla oleviin asioihin. Kesken jätetyt asioiden käsittelyprosessit ja seuranta voivat luoda epävarmuutta ja turvattomuutta nuoreen, perheeseen ja kouluyhteisöön. Nuoren turvallisuuden heikentyessä tulee myös olla tiiviimpi yhteistyö kodin kanssa.

Koulussa tapahtuvaa sovittelua on kehitettävä suuntaan, jossa objektiivisuus ja neutraliteetti asioiden hoidossa säilyvät. Kiusaamistilanteiden ratkaisuissa on pyrittävä tukemaan kotien kasvatustehtävää ja koulurauhan säilymistä.. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että kaikilla kouluilla on turvallisuutta koskevat toimintaohjeet myös psyykkisen hoidon osalta. Perusopetuslain mukaisesti oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Lapsen ja nuoren turvallisuuden takaaminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa on tärkeää. Väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisy sekä niihin puuttuminen kuuluu jokaiselle kouluyhteisön jäsenelle. Toimiva ja järjestelmällinen sovittelukulttuuri edistää käyttäytymisen muutosta koulussa ja mahdollistaa työrauhan sekä turvallisuuden. Tavoitteena aloitteella on edistää lasten ja nuorten oppimisen edellytyksiä, turvallisuutta ja koko kouluyhteisön hyvinvointia.

 

 

 

 

Koulukiusaaminen rikkoo lapsen mielen

Koulukiusaamien on edelleen vakava ongelma. Iltalehti (21.3) julkaisi 12-vuotiaan Joni pojan tarinan, jossa häneen oli kohdistettu vakavaa psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa. Joni oli lahjakas jääkiekkoilija, kunnes kiusaaminen tuhosi hänen elämänsä. Joni yritettiin pakottaa mukaan varkauksiin, häntä haukuttiin, lyötiin pesäpallomailalla ja päätä hakattiin seinään. Näitä surullisia nuorten tarinoita kuulee päivittäin. Harvoin kiusattu nuori kertoo asiasta kenellekään, koska häpeä, ahdistus, pelko, turvattomuus, vihantunteet ja itsesyytökset valtaavat mielen. Jonin vanhemmat luottivat järjestelmään, joka osoittautui keinottomaksi hoitamaan esiin tullutta kiusaamistilannetta. Tällöin nuori voi turvautua puolustamaan itseään esimerkiksi kieltämällä tapahtuneen ja epämiellyttävän asian olemassaolon. Nuori ei välttämättä tunnusta uhkan olemassaoloa. Nuori voi paeta ahdistavaa ja turvatonta tunnetilaansa jäämällä kotiin tai olemalla niiltä tunneilta pois, joissa kiusaajat ovat. Nuoren ahdistava olo voi laueta tunteenpurkauksina tai tuhoisina keinoina selvitä tilanteesta, kuten päihteet, viiltely ja itsemurha.

Nuoren tuoma viesti kiusaamisesta ei välttämättä kohtaa oikealla tavalla aikuisen ajatusmaailmaa. Aikuinen voi vähätellä nuoren kiusaamiskokemusta ja asia jää käsittelemättä. Nuori ei välttämättä tule saman asian vuoksi uudelleen aikuisen luokse vaan yrittää kestää tilanteen. Tärkeää on, että nuorta kuunnellaan ja esitetään tarkentavia kysymyksiä asian ratkaisemiseksi. Kiusaamiseen liittyvistä tapaamisista tulee pitää kirjaa ja mitä asian selvittämiseksi on sovittu. Fyysisestä väkivallasta on tehtävä aina tutkintapyyntö poliisille. Muissa tapauksissa kiusaaminen on rikosasia mm. kun tavaroita rikotaan tai varastetaan sekä nuorta uhkaillaan. Lisäksi nopeasti yleistyvä nettikiusaaminen ei useinkaan ole harmitonta kirjoittelua. Tällöin voidaan puhua kunnianloukkauksesta.

Kouluterveyskyselyn (2013) mukaan Porvoossa opiskelevat nuoret toivat esille, että aikuinen ei ole kouluaikana puutunut kiusaamiseen peruskouluissa 73 %:a lukioissa 92 %:a ja ammattioppilaitoksissa 72 %:a. Ehdotuksena ja valtuustoaloitteena olen esittänyt Koulusovittelijan palkkaamista kiusaamistilanteiden selvittäjäksi. Hänen tulee olla sivistystoimen ulkopuoleinen henkilö. Hoidollinen näkökulma tulee sisällyttää sovitteluprosessiin. Sovittelun tarkoituksena on auttaa kumpaakin osapuolta, jo ensimmäisen kiusaamiskokemuksen ilmaantuessa.

Koulussa tapahtuvaa kiusaamista on pyritty nyt ehkäisemään erilaisilla projekteilla, joihin ei kuitenkaan ole resursoitu tarvittavaa määrää henkilöitä. Toisaalta myöskään koulukiusaaminen ilmiönä ei ole saanut riittävää huomiota ennalta ehkäisevästä näkökulmasta tarkasteltuna. Hoitoprosessiin eli kiusaamisen taustalla oleviin asioihin tulee syventyä tehokkaammin. Kesken jätetyt asioiden käsittelyprosessit ja seuranta luovat epävarmuutta ja turvattomuutta nuoreen, perheeseen ja kouluyhteisöön. Nuoren turvallisuuden heikentyessä tulee myös olla rakentavampi yhteistyö huoltajien kanssa.

Koulussa tapahtuva sovittelu voi olla vastaus opiskelijoiden kiusaamistilanteiden selvittämiseksi ja samalla se tukee huoltajien kasvatustehtävää. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että kaikilla kouluilla on turvallisuutta koskevat toimintaohjeet. Perusopetuslain mukaisesti oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Lapsen ja nuoren turvallisuuden takaaminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa on tärkeää. Väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisy sekä niihin puuttuminen kuuluu jokaiselle kouluyhteisön jäsenelle. Toimiva ja järjestelmällinen sovittelukulttuuri edistää käyttäytymisen muutosta koulussa ja mahdollistaa työrauhan sekä turvallisuuden. Tavoitteena valtuustoaloitteella on edistää lasten ja nuorten oppimisen edellytyksiä, turvallisuutta ja koko kouluyhteisön hyvinvointia.

Onko alkoholipolitiikassa hyvinvointilupauksen henki?

Kaupan aukioloaikojen vapautuminen on kirvoittanut keskustelun alkoholin myyntiajoista. Lobbausta ja myyntipuheita pitävät eri intressitahot, jotka haluavat vaikuttaa alkoholilain kirjaimeen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Outi Mäkelä oli jättänyt eduskuntaan toimenpidealoitteen loppuvuodesta. Siinä esitettiin kokeilulakia alkoholin myyntiaikojen vapauttamista pienimmissä ruokakaupoissa.

Kokeilu olisi voimassa vuosina 2016 ja 2017. Myynnin vapauttaminen koskisi oluen ja muiden enintään 4,7-prosenttisia alkoholijuomia. Ministeri Rehula totesi, että nykytila päivittäistavarakauppojen myyntiaikojen suhteen on toimiva, koska kauppojen aukioloaikojen pidentyessä ja laajetessa alkoholin saatavuus lisääntyi merkittävästi. Sen sijaan Rehula ehdottaa, että Alkon myyntiajan voisi yhtenäistää päivittäistavarakaupan kanssa eli arkisin iltayhdeksään. Lisäksi anniskelupaikkojen sääntelyä purettaisiin.

Alkoholin myyntiaikaa rajoitettiin viimeksi vuonna 2009. Tuolloin muutos kohdistui aamuntunteihin. Alkoholia on saanut siitä lähtien myydä kaupoissa kello 9-21 välisenä aikana. Muutoksella on ollut vaikutusta alkoholin kulutuksen vähenemiseen.

Yleisessä keskustelussa on myös ehdotettu alkoholin myynnin vapauttamista kokonaan. Perustelut on romantisoitu eurooppalaisella kulttuurimuutoksella. Mielestäni tämä on mielikuvilla pelaamista ja asialla ei ole mitään totuuspohjaa. Suomessa alkoholinkulutus on yleistynyt ja juomatavat ovat erilaiset. Haitallinen juominen on runsasta, mitä ei ole havaittu esimerkiksi eteläeurooppalaisilla. Suomi on niitä harvoja Euroopan maita, jossa alkoholinkulutus on kasvanut 50 vuoden aikana nopeasti. Suomi ja Tanska ovat pohjoismaiden suurimpia alkoholijuomien kokonaiskuluttajia.

Vuonna 2014 alkoholijuomien kokonaiskulutus Suomessa oli 50,9 miljoonaa litraa sata prosenttista alkoholia, mikä on 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti 11,2 litraa. Valtakunnallinen päihdetilasto (2014) osoittaa, että vuonna 2013 alkoholin käytöstä aiheutuneet haittakustannukset julkiselle sektorille olivat arviolta 1,2−1,4 miljardia euroa. Lukuihin ei ole laskettu läheisten inhimillistä kärsimystä ja hoitoa eikä sairauspäiviä työstä.

Kansallisissa tutkimuksissa todetaan myös, että hinta ja saatavuus ovat olleet tehokkaimpia keinoja hillitä alkoholin kulutusta. Halutaanko näitä keinoja jatkossa käyttää se jää nähtäväksi. Lakiluonnos lähtee lausunnoille maaliskuussa.

Mielestäni hyvinvoinnin edistäminen tulee siis edelleen olla keskeinen alkoholilain uudistusta ohjaava tekijä. Lain valmistelussa on huomioitava niitä keinoja, joilla saadaan terveyseroja kavennettua. Hallituksen esitys alkoholilaista on suunniteltu antaa eduskunnalle alkukesästä. Uuden alkoholilain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017.

Sähköverkkolasku:” korotamme sähkösi siirtohintaa – sinun ei tarvitse tehdä mitään”.

Kuntalaisille tuli ikävä yllätys postilaatikkoon viime viikolla, kun sähköyhtiöt ilmoittivat sähkönverkkomaksujen korotuksesta. Perusteluksi 9 %:n korotukselle Porvoossa yhtiö ilmoitti sähkönjakeluun liittyvän toiminnallisten kustannusten kasvun ja kantaverkkoyhtiö Fingrid oy:n vuoden alussa tekemän päätöksen kantaverkkomaksujen 14 %:n hinnankorotuksesta.

Fingrid Oy perustelee korotuksia uudella valvonta mallin muutoksella ja investointisumalla. Energiavirasto on siirtohinnan kohtuullisuutta arvioidessaan päättänyt lisätä tuottoa sijoitetulle pääomalle 3%:sta-14%:n. Alueellisen monopoliasemansa johdosta verkkoyhtiö Fingrid Oy ei kohtaa suoranaista kilpailua, joten sillä ei ole markkinoilta tulevaa painetta pitää hintojaan alhaalla. Tällaisessa tilanteessa on yhtiön mahdollista kompensoida kustannustehottomuutta korkeammilla siirtohinnoilla. Tämä kuitenkin on sähkömarkkinalaissa pyritty estämään hintojen kohtuullisuusvelvoitteella. Nostetaanko yhtiöissä pääomakustannuksia kaikin keinoin, jotta kuluttajat joutuisivat avaamaan enemmän kukkaronsa nyörejä?

Sähkön hinta muodostuu kolmesta osasta: itse energian hinnasta, sähkön siirtohinnasta sekä verosta. Tyypillisen kotitalouskäyttäjän sähkön loppuhinnasta siirtokulut veroineen ovat 45 prosenttia. Ilman veroja siirtokulut ovat 29 prosenttia kotitaloussähkön kokonaishinnasta, joten sähköverkkotoiminnan hinnoittelulla on merkittävä osa kuluttajan sähkölaskun suuruudesta. Fingridiltä todetaan, että he ovat nostaneet hintoja valvontamallin mukaisesti, mutta korostavat, että se ei suoraan nosta paikallisten jakeluyhtiöiden hintoja?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana sähkönsiirtohinnat ovat nousseet noin 40 %, kun reaalihinnan korotukset ovat olleet noin 10 %. Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi totesi A-studiossa, että sähkönsiirtomaksujen kertakorotuksille voitaisiin harkita kattoa. Päätösvalta asiassa on kuitenkin poliitikoilla.

 

Romuttaako uudenlainen julkisien palveluiden johtaminen hyvinvointivaltion?

Vuonna 2008 alkoi julkiseen sektoriin kohdistuva voimakas kritiikki. Siinä arvosteltiin perinteisen valtion tehottomuutta ja ihannoitiin yksityisten markkinoiden tehokkuutta. Kritiikin juuret löytyvät uudesta julkisen johtamisen opista, New public management. Se korostaa uusliberalistista ajattelua ja markkinavoimilla hoidettuja palveluja.

Hienoa on se, että kyseinen oppi korostaa asiakaslähtöisyyttä, mutta niinhän vapailla markkinoilla täytyykin. Oikeistolaisessa retoriikassa puhutaan julkisen sektorin tehottomuudesta ja ihmisistä kuin tuotantovälineistä.

Oikeistolainen uusi julkisjohtaminen eli taylorismi (liikkeenjohdon oppi) korostaa tehokuutta, tuottavuutta ja kilpailukykyä. Tällöin julkista sektoria valtaamassa onkin teollisuuden prosesseissa käytetyt tuottavuusopit eli ”hiostusjärjestelmä”. Kysymys kuulukin, että sisältääkö tämän kaltainen kehitys myös tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä painotuksia? Mielestäni ei jos tarkastellaan nykyisen hallituksen työskentelyä. Mielenkiintoista on se, että julkisissa keskusteluissa ei ole tullut esille minkäänlaisia avauksia siitä, että missä palveluissa julkisella sektorilla on tehottomuutta tai mitkä ovat niitä huonoja toimintatapoja, joista on päästävä eroon. Perusteluja ei siis tarvita. Samalla kritiikin esittäjät maalaavat kuvan siitä, että kenelläkään julkisella sektorilla työskentelevällä ei ole osaamista kehittää työtään tai heillä ei ole työmoraalia osallistua yhteiseen kehittämiseen. Näin ollen kaikenlainen julkinen palvelu on siirrettävä yksityisille palveluntuottajille. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että usein samat työntekijät ovat keikkatyössä myös yksityisellä palveluntuottajalla.

Lisäksi oikeistolaisessa vapaassa sanassa on myös usein kuultu, että meillä ei ole varaa kaikkeen hyvään. Luettelen nyt muutamia julkisen sektorin ”kaikkea hyvää”-palveluja, jotka tukevat myös yritystoimintaa. Päivähoito, jotta työntekijät ja yrittäjä pääset työhön. Sairaala, jossa voidaan hoitaa myös yrittäjää kohtuullisella hinnalla, koska julkinen sairausvakuutus korvaa suurimman osan yrittäjänkin hoitokuluista. Poliisi, joka auttaa myös yrittäjää, rikollisuuden kohdatessa. Koulu, jossa yrittäjän lapset saavat oppia. Sosiaalitoimi, josta saa tarvittaessa toimeentuloon tukea, jos markkinat eivät toimi.

Sitten on se maailma, jossa on markkinavoimilla hoidetut tehokkaat ja tuottavat monivalintapalvelut, joita kunnat ovat rahoittamassa palvelusetelein, maksusitoumuksin, julkisen sairausvakuutuksen avulla. Kaiken lisäksi julkista rahaa käytetään yritysten tuotekehitykseen ilman velvoitetta siitä, että Suomeen investoitaisiin. Toisin sanoen jotkut voivat vain hyötyä ja toisten tulee maksaa tappiot.

Kyse on siitä, että kuinka paljon verovaroja käytetään yrityksien tukemiseen. En usko, että kukaan yrittäjä hakee pankista pääomalainaa jatkuvasti. He tarvitsevat tuekseen julkista rahaa, joko palveluin tai erilaisin helpotuksin, jota nykyhallitus esittää työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen alentamisella, palkanleikkauksilla ja työajan lisäämisellä. Edelleenkään ei ole velvoitetta investoida Suomeen. Ai niin, sanoihan pääministeri puheessaan kansalle, että yrittäjillä tulisi olla hieman isänmaallisuutta. Nähtäväksi jää onko sitä vai romutetaanko tämän kaltaisella johtamisella julkiset palvelut. Loin tarkoituksella yhtä mustavalkoisen yhteiskuntakuvan kuin julkisessa keskustelussakin on ja jonka pohjalta tulevaisuudenpäätöksiä tehdään. Pelottavaa. Kritiikkini ei kohdistu niinkään itsensä työllistäviin tai pienyrityksiin.

Älä riko hoitajaa ja vaaranna hoitoturvallisuutta.

Hyvä hoito alkaa työntekijän jaksamisesta. Työssä jaksamista on tuettava riittävällä henkilöstömäärällä ja työnsuunnittelulla. Palkan ja työn tasa-arvoa on edistettävä nostamalla palkkoja vaativuuden mukaan. Hoitotyön johtamisessa on toteuduttava osaaminen ,koulutuksen- ja sisällön tuntemus.

Hoitoalan työntekijät ovat tämän hetkisessä työelämässä yksi kaikkein kuormittuneimmista ammattiryhmistä. Hoitotyön kuormitusta lisäävät mm. liian suuri asiakasmäärä, työn aikasidonnaisuus, tehtävien vaativuus, hoitoisuusluokitusten nousu, vuosilomien ja sairaslomien aiheuttama vajaamiehitys sekä työn suunnittelemattomuus. Hoitajien työmäärä on lisääntynyt myös lääkäripulan ja tukipalvelujen keskittämisen vuoksi.

Säästöjen nimissä kunnalliset ja yksityiset hoitopaikat ovat jättäneet täyttämättä sijaisuuksia ja vakansseja. Hoitajamitoituksen vähentäminen näkyy henkilökunnan sairastamisena ja haittatapausmäärien kasvuna sekä työilmapiirin heikkenemisenä.

Ihmettelen, miksi  ihmisille ei suoda turvallista hoitoa ja hoitajille aikaa toteuttaa se?

 

Ehkäisevät mielenterveyspalvelut perheille

Lapsien suojelu kuuluu kaikkien kansalaisvelvollisuuksiin. Julkisuudessa kerrotaan, että tämä maa on hyvinvointivaltio. Kuitenkin noin joka 8. lapsi elää perheessä, jossa käytetään säännöllisesti päihteitä. Moni elää lapsuutensa runsaasti alkoholia käyttävien vanhempien kanssa ja heistä riippuvaisina. Päihteiden lapsille aiheuttamat haitat perheessä ovat usein pitkäkestoisia.

Päihteitä säännöllisesti käyttävissä perheissä tapahtuu usein roolienvaihto lapsen ja vanhemman välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi alkaa kantaa vastuuta asioista, jotka kuuluvat vanhemmille. Tutkimukset osoittavat, että näiden lasten elämää leimaa vastuunotto aikuisten tehtävistä, arkielämän kaoottisuus, sosiaalinen eristyminen ja taloudelliset ongelmat.

Kotitöiden ja koulunkäynnin yhteensovittaminen on haastavaa lapselle. Usein hänelle ilmaantuu erilaisia oireita raskaasta elämän tilanteesta johtuen, kuten väsymystä, itkuisuutta, aggressiivisuutta sekä unettomuutta. Lapsi myös voi kokea erilaisia pelko- ja jännitystiloja. Pidemmälle mennyt samankaltainen perhetilanne voi madaltaa kynnystä esimerkiksi nuoren päihteiden käytölle, rikollisuudelle sekä oman kehon tuhoamiselle, kuten viiltely ja ihon polttomerkkaaminen.    Päihteiden liiallinen käyttö perheessä luo lapselle selviä esteitä myös tunne- ja intiimien suhteiden muodostamiselle.

Lapsen ja nuoren elämää voi tutkijoiden mukaan kuvata neljällä ulottuvuudella: stressaavuus, huoli päihteitä käyttävästä läheisestä, kotia ja perhe-elämää kohtaavat uhat sekä tilanteen haasteet ja vaatimukset. Lapsi tai nuori hoitaa myös hyvin usein voimatonta vanhempaansa.

Vanhemmat taas kokevat riittämättömyyttä ja toivottomuutta, koska eivät pysty itse huolehtimaan lapsistaan ja nuoristaan. He kokevat myös häpeän ja arvottomuuden tunteita.

Tärkeää palvelujen järjestämisen kannalta on perhetyön kehittäminen ennen lastensuojelun väliintuloa. Oikein kohdennetulla avulla ja tuella voidaan perheitä auttaa aikaisemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että painopiste on selkeästi varhaisessa tuessa koko perheelle. Ensimmäiseksi neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa tulee olla enemmän perhetyöntekijöitä ja omat psykiatriset sairaanhoitajat sekä sosiaalityöntekijät. Tällöin ehkäisevä perhetyö on joustavaa ja perheen normaalissa arjessa tapahtuvaa tukea. Toiseksi koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa tulee olla kiertävä ja konsultoiva psykiatrinen sairaanhoitaja osana koulujen oppilashuoltoryhmää ja vanhemmille tarjottavaa tukea. Tämä on yksi tapa madaltaa päihde – ja mielenterveyspalvelun saatavuutta myös vanhemmille. Nämä muutokset ovat perusteltuja, koska perheiden saama oikea aikainen tuki parantaa heidän mahdollisuuksia hyvinvoinninkokemuksiin, itsenäiseen pärjäämiseen ja tulevaisuuden uskoon.

Julkaistu Uusimaa lehdessä 30.3.2015.