Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2016

Koulukiusaaminen rikkoo lapsen mielen

Koulukiusaamien on edelleen vakava ongelma. Iltalehti (21.3) julkaisi 12-vuotiaan Joni pojan tarinan, jossa häneen oli kohdistettu vakavaa psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa. Joni oli lahjakas jääkiekkoilija, kunnes kiusaaminen tuhosi hänen elämänsä. Joni yritettiin pakottaa mukaan varkauksiin, häntä haukuttiin, lyötiin pesäpallomailalla ja päätä hakattiin seinään. Näitä surullisia nuorten tarinoita kuulee päivittäin. Harvoin kiusattu nuori kertoo asiasta kenellekään, koska häpeä, ahdistus, pelko, turvattomuus, vihantunteet ja itsesyytökset valtaavat mielen. Jonin vanhemmat luottivat järjestelmään, joka osoittautui keinottomaksi hoitamaan esiin tullutta kiusaamistilannetta. Tällöin nuori voi turvautua puolustamaan itseään esimerkiksi kieltämällä tapahtuneen ja epämiellyttävän asian olemassaolon. Nuori ei välttämättä tunnusta uhkan olemassaoloa. Nuori voi paeta ahdistavaa ja turvatonta tunnetilaansa jäämällä kotiin tai olemalla niiltä tunneilta pois, joissa kiusaajat ovat. Nuoren ahdistava olo voi laueta tunteenpurkauksina tai tuhoisina keinoina selvitä tilanteesta, kuten päihteet, viiltely ja itsemurha.

Nuoren tuoma viesti kiusaamisesta ei välttämättä kohtaa oikealla tavalla aikuisen ajatusmaailmaa. Aikuinen voi vähätellä nuoren kiusaamiskokemusta ja asia jää käsittelemättä. Nuori ei välttämättä tule saman asian vuoksi uudelleen aikuisen luokse vaan yrittää kestää tilanteen. Tärkeää on, että nuorta kuunnellaan ja esitetään tarkentavia kysymyksiä asian ratkaisemiseksi. Kiusaamiseen liittyvistä tapaamisista tulee pitää kirjaa ja mitä asian selvittämiseksi on sovittu. Fyysisestä väkivallasta on tehtävä aina tutkintapyyntö poliisille. Muissa tapauksissa kiusaaminen on rikosasia mm. kun tavaroita rikotaan tai varastetaan sekä nuorta uhkaillaan. Lisäksi nopeasti yleistyvä nettikiusaaminen ei useinkaan ole harmitonta kirjoittelua. Tällöin voidaan puhua kunnianloukkauksesta.

Kouluterveyskyselyn (2013) mukaan Porvoossa opiskelevat nuoret toivat esille, että aikuinen ei ole kouluaikana puutunut kiusaamiseen peruskouluissa 73 %:a lukioissa 92 %:a ja ammattioppilaitoksissa 72 %:a. Ehdotuksena ja valtuustoaloitteena olen esittänyt Koulusovittelijan palkkaamista kiusaamistilanteiden selvittäjäksi. Hänen tulee olla sivistystoimen ulkopuoleinen henkilö. Hoidollinen näkökulma tulee sisällyttää sovitteluprosessiin. Sovittelun tarkoituksena on auttaa kumpaakin osapuolta, jo ensimmäisen kiusaamiskokemuksen ilmaantuessa.

Koulussa tapahtuvaa kiusaamista on pyritty nyt ehkäisemään erilaisilla projekteilla, joihin ei kuitenkaan ole resursoitu tarvittavaa määrää henkilöitä. Toisaalta myöskään koulukiusaaminen ilmiönä ei ole saanut riittävää huomiota ennalta ehkäisevästä näkökulmasta tarkasteltuna. Hoitoprosessiin eli kiusaamisen taustalla oleviin asioihin tulee syventyä tehokkaammin. Kesken jätetyt asioiden käsittelyprosessit ja seuranta luovat epävarmuutta ja turvattomuutta nuoreen, perheeseen ja kouluyhteisöön. Nuoren turvallisuuden heikentyessä tulee myös olla rakentavampi yhteistyö huoltajien kanssa.

Koulussa tapahtuva sovittelu voi olla vastaus opiskelijoiden kiusaamistilanteiden selvittämiseksi ja samalla se tukee huoltajien kasvatustehtävää. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että kaikilla kouluilla on turvallisuutta koskevat toimintaohjeet. Perusopetuslain mukaisesti oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Lapsen ja nuoren turvallisuuden takaaminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa on tärkeää. Väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisy sekä niihin puuttuminen kuuluu jokaiselle kouluyhteisön jäsenelle. Toimiva ja järjestelmällinen sovittelukulttuuri edistää käyttäytymisen muutosta koulussa ja mahdollistaa työrauhan sekä turvallisuuden. Tavoitteena valtuustoaloitteella on edistää lasten ja nuorten oppimisen edellytyksiä, turvallisuutta ja koko kouluyhteisön hyvinvointia.