Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2016

Onko alkoholipolitiikassa hyvinvointilupauksen henki?

Kaupan aukioloaikojen vapautuminen on kirvoittanut keskustelun alkoholin myyntiajoista. Lobbausta ja myyntipuheita pitävät eri intressitahot, jotka haluavat vaikuttaa alkoholilain kirjaimeen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Outi Mäkelä oli jättänyt eduskuntaan toimenpidealoitteen loppuvuodesta. Siinä esitettiin kokeilulakia alkoholin myyntiaikojen vapauttamista pienimmissä ruokakaupoissa.

Kokeilu olisi voimassa vuosina 2016 ja 2017. Myynnin vapauttaminen koskisi oluen ja muiden enintään 4,7-prosenttisia alkoholijuomia. Ministeri Rehula totesi, että nykytila päivittäistavarakauppojen myyntiaikojen suhteen on toimiva, koska kauppojen aukioloaikojen pidentyessä ja laajetessa alkoholin saatavuus lisääntyi merkittävästi. Sen sijaan Rehula ehdottaa, että Alkon myyntiajan voisi yhtenäistää päivittäistavarakaupan kanssa eli arkisin iltayhdeksään. Lisäksi anniskelupaikkojen sääntelyä purettaisiin.

Alkoholin myyntiaikaa rajoitettiin viimeksi vuonna 2009. Tuolloin muutos kohdistui aamuntunteihin. Alkoholia on saanut siitä lähtien myydä kaupoissa kello 9-21 välisenä aikana. Muutoksella on ollut vaikutusta alkoholin kulutuksen vähenemiseen.

Yleisessä keskustelussa on myös ehdotettu alkoholin myynnin vapauttamista kokonaan. Perustelut on romantisoitu eurooppalaisella kulttuurimuutoksella. Mielestäni tämä on mielikuvilla pelaamista ja asialla ei ole mitään totuuspohjaa. Suomessa alkoholinkulutus on yleistynyt ja juomatavat ovat erilaiset. Haitallinen juominen on runsasta, mitä ei ole havaittu esimerkiksi eteläeurooppalaisilla. Suomi on niitä harvoja Euroopan maita, jossa alkoholinkulutus on kasvanut 50 vuoden aikana nopeasti. Suomi ja Tanska ovat pohjoismaiden suurimpia alkoholijuomien kokonaiskuluttajia.

Vuonna 2014 alkoholijuomien kokonaiskulutus Suomessa oli 50,9 miljoonaa litraa sata prosenttista alkoholia, mikä on 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti 11,2 litraa. Valtakunnallinen päihdetilasto (2014) osoittaa, että vuonna 2013 alkoholin käytöstä aiheutuneet haittakustannukset julkiselle sektorille olivat arviolta 1,2−1,4 miljardia euroa. Lukuihin ei ole laskettu läheisten inhimillistä kärsimystä ja hoitoa eikä sairauspäiviä työstä.

Kansallisissa tutkimuksissa todetaan myös, että hinta ja saatavuus ovat olleet tehokkaimpia keinoja hillitä alkoholin kulutusta. Halutaanko näitä keinoja jatkossa käyttää se jää nähtäväksi. Lakiluonnos lähtee lausunnoille maaliskuussa.

Mielestäni hyvinvoinnin edistäminen tulee siis edelleen olla keskeinen alkoholilain uudistusta ohjaava tekijä. Lain valmistelussa on huomioitava niitä keinoja, joilla saadaan terveyseroja kavennettua. Hallituksen esitys alkoholilaista on suunniteltu antaa eduskunnalle alkukesästä. Uuden alkoholilain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017.

Sähköverkkolasku:” korotamme sähkösi siirtohintaa – sinun ei tarvitse tehdä mitään”.

Kuntalaisille tuli ikävä yllätys postilaatikkoon viime viikolla, kun sähköyhtiöt ilmoittivat sähkönverkkomaksujen korotuksesta. Perusteluksi 9 %:n korotukselle Porvoossa yhtiö ilmoitti sähkönjakeluun liittyvän toiminnallisten kustannusten kasvun ja kantaverkkoyhtiö Fingrid oy:n vuoden alussa tekemän päätöksen kantaverkkomaksujen 14 %:n hinnankorotuksesta.

Fingrid Oy perustelee korotuksia uudella valvonta mallin muutoksella ja investointisumalla. Energiavirasto on siirtohinnan kohtuullisuutta arvioidessaan päättänyt lisätä tuottoa sijoitetulle pääomalle 3%:sta-14%:n. Alueellisen monopoliasemansa johdosta verkkoyhtiö Fingrid Oy ei kohtaa suoranaista kilpailua, joten sillä ei ole markkinoilta tulevaa painetta pitää hintojaan alhaalla. Tällaisessa tilanteessa on yhtiön mahdollista kompensoida kustannustehottomuutta korkeammilla siirtohinnoilla. Tämä kuitenkin on sähkömarkkinalaissa pyritty estämään hintojen kohtuullisuusvelvoitteella. Nostetaanko yhtiöissä pääomakustannuksia kaikin keinoin, jotta kuluttajat joutuisivat avaamaan enemmän kukkaronsa nyörejä?

Sähkön hinta muodostuu kolmesta osasta: itse energian hinnasta, sähkön siirtohinnasta sekä verosta. Tyypillisen kotitalouskäyttäjän sähkön loppuhinnasta siirtokulut veroineen ovat 45 prosenttia. Ilman veroja siirtokulut ovat 29 prosenttia kotitaloussähkön kokonaishinnasta, joten sähköverkkotoiminnan hinnoittelulla on merkittävä osa kuluttajan sähkölaskun suuruudesta. Fingridiltä todetaan, että he ovat nostaneet hintoja valvontamallin mukaisesti, mutta korostavat, että se ei suoraan nosta paikallisten jakeluyhtiöiden hintoja?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana sähkönsiirtohinnat ovat nousseet noin 40 %, kun reaalihinnan korotukset ovat olleet noin 10 %. Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi totesi A-studiossa, että sähkönsiirtomaksujen kertakorotuksille voitaisiin harkita kattoa. Päätösvalta asiassa on kuitenkin poliitikoilla.

 

Romuttaako uudenlainen julkisien palveluiden johtaminen hyvinvointivaltion?

Vuonna 2008 alkoi julkiseen sektoriin kohdistuva voimakas kritiikki. Siinä arvosteltiin perinteisen valtion tehottomuutta ja ihannoitiin yksityisten markkinoiden tehokkuutta. Kritiikin juuret löytyvät uudesta julkisen johtamisen opista, New public management. Se korostaa uusliberalistista ajattelua ja markkinavoimilla hoidettuja palveluja.

Hienoa on se, että kyseinen oppi korostaa asiakaslähtöisyyttä, mutta niinhän vapailla markkinoilla täytyykin. Oikeistolaisessa retoriikassa puhutaan julkisen sektorin tehottomuudesta ja ihmisistä kuin tuotantovälineistä.

Oikeistolainen uusi julkisjohtaminen eli taylorismi (liikkeenjohdon oppi) korostaa tehokuutta, tuottavuutta ja kilpailukykyä. Tällöin julkista sektoria valtaamassa onkin teollisuuden prosesseissa käytetyt tuottavuusopit eli ”hiostusjärjestelmä”. Kysymys kuulukin, että sisältääkö tämän kaltainen kehitys myös tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä painotuksia? Mielestäni ei jos tarkastellaan nykyisen hallituksen työskentelyä. Mielenkiintoista on se, että julkisissa keskusteluissa ei ole tullut esille minkäänlaisia avauksia siitä, että missä palveluissa julkisella sektorilla on tehottomuutta tai mitkä ovat niitä huonoja toimintatapoja, joista on päästävä eroon. Perusteluja ei siis tarvita. Samalla kritiikin esittäjät maalaavat kuvan siitä, että kenelläkään julkisella sektorilla työskentelevällä ei ole osaamista kehittää työtään tai heillä ei ole työmoraalia osallistua yhteiseen kehittämiseen. Näin ollen kaikenlainen julkinen palvelu on siirrettävä yksityisille palveluntuottajille. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että usein samat työntekijät ovat keikkatyössä myös yksityisellä palveluntuottajalla.

Lisäksi oikeistolaisessa vapaassa sanassa on myös usein kuultu, että meillä ei ole varaa kaikkeen hyvään. Luettelen nyt muutamia julkisen sektorin ”kaikkea hyvää”-palveluja, jotka tukevat myös yritystoimintaa. Päivähoito, jotta työntekijät ja yrittäjä pääset työhön. Sairaala, jossa voidaan hoitaa myös yrittäjää kohtuullisella hinnalla, koska julkinen sairausvakuutus korvaa suurimman osan yrittäjänkin hoitokuluista. Poliisi, joka auttaa myös yrittäjää, rikollisuuden kohdatessa. Koulu, jossa yrittäjän lapset saavat oppia. Sosiaalitoimi, josta saa tarvittaessa toimeentuloon tukea, jos markkinat eivät toimi.

Sitten on se maailma, jossa on markkinavoimilla hoidetut tehokkaat ja tuottavat monivalintapalvelut, joita kunnat ovat rahoittamassa palvelusetelein, maksusitoumuksin, julkisen sairausvakuutuksen avulla. Kaiken lisäksi julkista rahaa käytetään yritysten tuotekehitykseen ilman velvoitetta siitä, että Suomeen investoitaisiin. Toisin sanoen jotkut voivat vain hyötyä ja toisten tulee maksaa tappiot.

Kyse on siitä, että kuinka paljon verovaroja käytetään yrityksien tukemiseen. En usko, että kukaan yrittäjä hakee pankista pääomalainaa jatkuvasti. He tarvitsevat tuekseen julkista rahaa, joko palveluin tai erilaisin helpotuksin, jota nykyhallitus esittää työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen alentamisella, palkanleikkauksilla ja työajan lisäämisellä. Edelleenkään ei ole velvoitetta investoida Suomeen. Ai niin, sanoihan pääministeri puheessaan kansalle, että yrittäjillä tulisi olla hieman isänmaallisuutta. Nähtäväksi jää onko sitä vai romutetaanko tämän kaltaisella johtamisella julkiset palvelut. Loin tarkoituksella yhtä mustavalkoisen yhteiskuntakuvan kuin julkisessa keskustelussakin on ja jonka pohjalta tulevaisuudenpäätöksiä tehdään. Pelottavaa. Kritiikkini ei kohdistu niinkään itsensä työllistäviin tai pienyrityksiin.