Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2015

Tuetaan koko perhettä!

Vuoden 1995 jälkeen lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet 200 miljoonasta 700 miljoonan euroon ja lastenpsykiatrian kustannukset ovat kolminkertaistuneet. Tämän lisäksi hankerahaa on jaettu kuntiin noin 200 miljoonaa euroa. Dosentti Matti Rimpelä kirjoittaa Noste (12/2014) lehdessä, että 1980 -luvun palveluissa painotettiin enemmän perhekeskeisiä palveluja, jossa keskiössä oli kasvatuksen tukeminen. Olen tästä asiasta samaa mieltä. Vuosien saatossa on siirrytty perhepalvelujen eriytymisen (segrekoituneeseen) malliin eli perheitä ei hoideta yhdessä yhteisönä, vaan jokaista perheenjäsentä erikseen. Lapsikeskeisissä palveluissa etsitään ongelmia ja huoltajia pidetään vanhemmuuden hukanneina avunetsijöinä. Ongelmatieto on tarpeellista, mutta se ei ole riittävää ja avunetsijöille pitää avata ovi. Usein ennen avun hakemista perheenjäsenet ovat jo itse yrittäneet ratkaista asiaa, tuloksetta. Missä kohtaa perhepalveluiden kehitys Suomessa on mennyt pieleen?

Kustannusvaikuttavinta olisi suunnata palvelut koko perheen tukemiseen. Muuten käy niin, että tuettava toipuu ja muut tuetta jääneet mahdollisesti sairastuvat myöhemmin stressin aiheuttamiin sairauksiin. Koko perhe tarvitsee uusia näköaloja umpikujatilanteeseen ja tukea sen selkeyttämiseksi. Perhetyöskentelyn keskiössä tulee olla perheenjäsenten tasapuolinen tuki ja tavoitteena ratkaisukeskeinen, yksilöllinen arjen toimintamalli. Perheet toivovat ohjaavia keskusteluja ja tilanteen avaamista eivätkä niinkään varsinaisia lastensuojelullisia toimenpiteitä, psykiatrista hoitoa tai lääkkeellistä apua. Näyttää myös siltä, että fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kuntoutus hoidetaan lääkkeiden avulla.

Perheenjäsenten tasapuolinen kuuleminen perhetyöskentelyssä antaa heille mahdollisuuden kertoa oma näkökulmansa tilanteesta ja myös ratkaisuehdotukset. Hyvä on myös huomata, että vanhemmat haluavat pitää vanhemmuuden itsellään ja sitä on mahdollisimman paljon tuettava. Viranomaisen keskeinen tehtävä perhetoiminnassa on antaa puitteet keskustelulle ja ratkaisujen etsimiselle. Tärkeää perhetyöskentelyssä on tukea perheen onnistumisen kokemuksia heidän edetessään kohti seesteisempiä aikoja. Jokaiselle meistä tulee elämässä tilanteita, joissa tarvitsemme muiden tukea ja ohjausta. Uskon, että näistä tilanteista selvitään yhteistyöllä ilman, että kenenkään tarvitsee kärsiä enempää tai kokea apua hakiessaan itsensä alistetuksi tai arvottomaksi.