Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2014

Niukkuusajan turvallista vanhuuspolitiikkaa

Mainostelevision uutisissa (4.11.14) kerrottiin, että palveluasunnoissa asuvien vanhusten asumista kilpailutetaan. Pahimmillaan muutto palvelutalosta toiseen tapahtuu kolmen vuoden välein. Toimittajan haastattelussa ollut rouva toivoi, että ei tarvitsisi muuttaa omasta kodistaan. On täysin käsittämätöntä, että inhimillisyys, ymmärrys ja asukkaiden kuuleminen on toisarvoisia asioita. Kuka meistä lähtisi muuttamaan tavaroitaan kolmen vuoden välein eri palvelutaloihin? Kuntien kilpailutuspäätöksiin ei näyttäisi olevan mitään vaikutusta silläkään, että vuosittain raportoidaan vanhusten lisääntyvästä yksinäisyyden- ja turvattomuudentunteesta. Vaikuttaa siltä, että avun tarvitsijoita kohtaan vallitsee yhteiskunnassamme tietynlainen rankaisuhenkisyys.

Jos et ole tuottava, toimelias ja pärjäävä niin rangaistaan syyllistämällä ja karsimalla inhimilliseen elämiseen tarvittavia edellytyksiä.

Suomessa turvallisuutta heikentäviä asioita on mitattu hyvin, terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen alueellisella kyselyllä, vuonna 2012. Siinä tarkasteltiin eri-ikäisten terveyttä ja hyvinvointia. Noin 25 % vastanneista yli 75-vuotiaista koki, että tulot eivät riitä kotitalousmenojen kattamiseen. Ruoasta, lääkkeistä ja lääkärikäynneistä oli tinkinyt rahan puutteen vuoksi noin 15 % sekä 5 % vastanneista oli pelännyt ruoan loppuvan kokonaan. Nämä tulokset kertovat terveys- ja tuloerojen kasvusta.

Nyt tarvitaan uudistusta ja selkeyttämistä mm. kuntien vastuulla olevan palveluasumisen asiakasmaksuissa. Niiden tulee vastata maksukykyä. Ikääntyvien palveluasujien vähimmäiskäyttövaraan liittyviä tekijöitä on arvioitava uudestaan, jotta vanhusten rahat riittävät tarvittavaan tukeen. Vai onko nyt niin, että avunsaanti yhteiskunnalta ei ole oikeus vaan osoitus antajan armeliaisuudesta?